Sä kansa karjalainen

Sä kansa karjalainen - järvien, vaarain maan,
nyt hengen kätes yhteen lyö ja liitä.
Kun muistot kohtalomme vie meidät Karjalaan,
ja syömmet sykkii, haastele vain siitä.
On ollut ohdakkeista ja orjantappuraa
niin monen monta yötä, vain tuskain purppuraa.
Vaan yhdess´ itke, yhdessä myös kiitä.

Sä henki herkkä, lämmin vie kotiin, naapuriin,
vie maitten ääriin viesti sulo-Suomen:
Ei täällä miehet, mielet, ei soitto sotaisin,
on toivomme vain Karjalamme huomen.
Siks´, heimo hymysuinen, kaikk´kansa Suomenmaan,
käs´ käteen lyöden riennä yhdessä laulamaan:
Viel nähdä saat sä kotikoivun, tuomen.

(Martti Tenkasen runo, säveltänyt ja laulanut levylle veljensä Toivo Tenkanen; tuottaja Heimoveljet, 1966)