6.5.2012

Aulis Tenkanen

Karjalaisen rintamamiehen rakennushanke Tyrväässä 1949-52

Vammalan kauppalan seudulle (nyk. Sastamalan kaupunki) oli jatkosodan jälkeen sijoitettu suuri osa Vpl Pyhäjärven asukkaista, joten siinä pitäjässä syntyneille Martti ja Elinalle Tenkaselle Tyrvää, Vammalan naapurikunta, oli hyvä lapsuuden- ja nuoruudenaikaisen kotiseudun korvike. Niinpä he ostivat keväällä 1949 rintamamiestontiksi tarkoitetun palstan Tyrvään kunnan Varilan kylän Peltomaa-nimisestä tilasta RN:o 1:29, noin kilometrin päästä Vammalan keskustasta (Sylvään omakotialueesta). Jotkut kutsuivat omakotialuetta Pikku-Berliiniksi – kai siksi, että käynnissä olevien rakennushankkeiden takia se näytti yhtä kamalalta kuin sodanjälkeinen Berliini. Mutta toisaalta alueelle siinteli Kokemäenjoen vesistöön kuuluva Rautavesi. Myöhemmin laaditussa asemakaavassa palsta sijaitsi Sarkiankadun ja Lizeliuksenkadun sisäkulmassa.

Sylvään omakotialue peruskartalla 2012

Tuolle alueelle kirjailija, talvi- ja jatkosodan rintamamies Martti Matinpoika Tenkanen muutti perheineen kesäkuussa 1949 tarkoituksenaan rakentaa omakotitalo turvautumalla kirjoistaan saamiin tuloihin, perintörahoihin, sukulaisapuun, oman perheen hartiapankkiin ja viime kädessä valtion tarjoamaan aravalainaan. Se oli sodan rasituksista invalidisoituneen rintamamiehen perheelle suuri unelma. Tilapäisen asunnon perhe onnistui vuokraamaan naapurista.

Rakensimme ensimmäiseksi kaivon, sillä yleistä vesijohtoverkkoa ei alueella ollut. Seuraavana oli vuorossa lautarakenteinen talousrakennus. Sen alakertaan suunniteltiin leivintupa, sauna, halkovaja (myöhemmin autotalli) ja kuivakäymälä. Yleistä viemäriverkkoakaan ei ollut. Ullakkokerroksen päätyyn suunniteltiin vielä tilapäiseen käyttöön matala ikkunallinen makuusoppi, jonne käynti olisi vain halkovajan kautta, kiipeämällä väliseinään rakennettuja tikkaita myöten purutäytteisen yläpohjan päälle ja astelemalla sille asetettuja lautoja pitkin sopen ovelle. Makuusoppi oli ilmeisesti laiton, mutta hätä ei lukenut lakia.

Usko-sedän kirvesmiesporukka Huittisten – Punkalaitumen seudulta pystytti runkorakenteet ja kattotuolit, ripeästi ja ammattitaitoisesti. Sahatun puutavaran ajoivat tontille Martin serkut Reino ja Ville Virkki Hämeenkyröstä. Erkki Systä, vitsikäs ”sakkulaissukuinen” nuorimies Huittisista, teki tulipalokiirettä pitäen talousrakennuksen muuraustyöt, nuoremman veljeni Kalervon ja minun toimiessa hanslankarina.

Vesikaton teimme paikkakunnan päreistä. Opimme niiden nopean naulauksen niksit. Katolla liikkumisessa piti olla varovainen, sillä turvavöitä ei ollut. Silti Kalervo yhtenä sateisena päivänä liukastui ja liukui katolta maahan. Läheltä piti, ettei loukkaantunut särmikkäisiin kivilohkareisiin.

Talousrakennuksen ulkoverhoilun ja sisärakennustyöt teimme pääasiassa itse. Martti oli ilmeisesti osallistunut kotitalonsa rakennustöihin 1920-luvun lopulla Pyhäjärven Saaprussa, joten hän selvisi hyvin kaivon ja talousrakennuksen rakennuttamis- ja työnjohtotehtävistä.

Ullakon makuusoppi sai toistaiseksi kelvata minulle ja Kalervolle. Muu perhe eli vanhempani sekä sisareni Irma ja Kalervoakin nuorempi veljeni Markku sijoittuivat alakertaan suunniteltuun leivintupaan ja saunatilaan. Matti, perheen 1946 syntynyt kuopus, asusti lapsettoman tätinsä ja tämän miehen hoidossa Hämeenkyrön pitäjän Heinijärven kylässä sijaitsevalla Hiekkamaan maatilalla. Tila oli muodostettu pääasiassa äidin vanhempien (Aapro ja Maria Akkanen) sodassa menettämänsä maatilan korvausten pohjalta, mutta he olivat luovuttaneet maansa Elma-tyttärelle ja tämän miehelle (Arvi Hiekkamaa, s. Karvanen) ns. syytinki- eli eläkesopimuksella.

Kaivo ja talousrakennus kesällä 1952

Kesällä 1950 Martti, minä (16 v.) ja Kalervo (12 v.) aloimme lapiotyönä kaivaa omakotitalon kellaritilaa savimaahan. Se oli erittäin raskas homma, mutta tuli kuin tulikin tehdyksi. Usko-sedän kirvesmiesporukka teki kellarikerroksen betonilaudoitustyöt. Asuntoalueella oli tapana tehdä betonivalutyöt talkooavun turvin, ja niin mekin saimme usealta naapurilta maksutonta työapua.

Vuorossa oli taas Usko-sedän kirvesmiesporukka, joka pystytti asuinrakennuksen vinolaudoituksella jäykistettävät runkorakenteet ja päälle kattotuolit. Sisätöissä saimme merkittävää apua Soini-sedältä Huittisista. Muuraus- ja rappaustyön tekivät ulkopuoliset ammattimiehet, mutta muut työt teimme pääasiassa omin voimin. Työ koetteli perheen fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja äärirajoille, mutta rakennusviranomaisten lopputarkastus pidettiin syksyllä 1950. Asuinrakennuksen alakertaan tuli kaksi huonetta ja tupakeittiö, yläkertaan huone ja keittiö. Martti oli tehnyt piirustuksiin useita muutoksia, mutta tarkastaja ummisti mahdollisille pikku virheille silmänsä. Kellarikerros käsitti lopulta koko pohjan. Siihen oli sijoitettu mm. sauna, halkovarasto ja perunakellari, mutta seinien sisäverhoilu oli lopputarkastuksessa keskeneräinen.

Asetuimme asumaan alakertaan. Tupaantuliaisissa oli vieraita noin 70, pääasiassa paikallista väkeä ja sukulaisia lähiseuduilta. Myös Vpl Pyhäjärven entinen kirkkoherra K.A. Viika ja hänen vaimonsa fil.maist. Impi Viika, Pyhäjärven historiikin kirjoittaja, kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan. Yläkertaan ja talousrakennukseen otettiin vuokralaisia.

Omakotitontin päärakennus talvella 1953

Onnen aika omakotitalossa jäi kuitenkin lyhyeksi. Sillä toimissaan ylivelkaantunut perhe joutui pankkien likviditeettikriisin vuoksi myymään talonsa yllättävän pian ja muuttamaan ensin naapuritaloon vuokralle ja sittemmin ostamaan puolivalmiin ja velkaisen rintamamiestalon Harjavallan kauppalasta. Toivoaan paremmasta tulevaisuudesta Martti ei menettänyt. Mutta omakotihanketta oli tavallaan jatkettava siellä.