25.1.2013

Aulis Tenkanen

MAANMITTAUSHALLITUKSEN SUUNNITTELUTOIMISTOSSA

Sain nimityksen maanmittaushallituksen suunnittelutoimiston toimistoinsinööriksi 1.4.1978 lähtien toimittuani 1959-64 maanmittauslaitoksessa, v. 1965-68 Salon seutukaavoitustehtävissä/Suunnittelutoimisto dipl.ins. Iharvaara - arkkitehti Tausti, v. 1969-75 suunnittelutoimisto Ekoplan Oy:n (Iharvaara ym.) kakkosjohtajana ja v. 1975-78 maanmittauslaitoksen kaavoitustöiden ohjaustehtävissä maanmittaushallituksen asemakaavamittaustoimistossa. Motiivina hakeutumiseen yli-insinööri Paavo Mustosen johtamaan suunnittelutoimistoon oli lähinnä maa- ja metsätalousministeriön (silloisen käsitykseni mukaan) vastahakoinen asenne maanmittauslaitoksen kaavoitustoiminnan enempään kehittämiseen, mutta myönteinen asenne tilusjärjestelyjen kehittämiseen.

Ensimmäiseksi tehtäväkseni tuli laatia uusjakotarpeen arviointia varten tilastollinen yleisselvitys viljelmien tilussijoituksesta koko maassa (julk. Viljelmien tilussijoituksesta Suomessa, MMH 1979).

Maanmittauspäivillä 30.10.1978 pidin esitelmän uusjakojen silloisista näkymistä. Seuraavassa poimintoja:

Vuosina 1969-78 maassamme laillistui 25 vähintään 200 ha:n laajuista uusjakoa tms. laajaa tilusjärjestelyä (esim. rajakuntien tilusjärjestelyä”). Niiden maa-ala oli yhteensä 97 760 ha. Noin 75 % sijoittui Vaasan lääniin. Niiden keskimääräinen maa-ala oli 3 930 ha. Vain kaksi uusjakotoimitusta oli kestänyt enintään 10 vuotta ottaen huomioon myös niiden edellytysten ja laajuuden selvittämiseen kulunut aika. Niiden maa-ala oli yhteensä 1 150 ha. 60 % uusjaoista, keskimääräinen maa-ala 2 000 ha, oli kestänyt 10 -20 vuotta. Nämä vastasivat 31 % laillistuneiden uusjakojen koko maa-alasta. Käytännöllisesti katsoen Kruunupyyn ja Teerijärven kunnat käsittäneestä uusjaosta johtui, että 30 -35 vuotta kestäneet uusjaot vastasivat puolta koko edellä mainitusta uusjakoalasta (ks. ruotsinkielisen Pohjanmaan tilusjärjestelyjen vaikutuksista esim. teoksessa Svenska Österbottens historia IV, julk. 1983). Valtio oli tukenut voimakkaasti järjestelyjä huolehtien pääasiassa niiden ennakkorahoituksesta ja vastannut lopullisestikin pääosasta kustannuksia.

Vuoden 1978 lopussa uusjakotehtävissä työskenteli noin 50 henkilöä. Vähintään 200 ha käsittäviä uusjakoja oli silloin vireillä 30, näistä 24 kpl Vaasan läänissä vastaten 75 % em. uusjakojen maa-alasta ja 6 % läänin maa-alasta. Lisäksi oli vireillä kahdeksan toimitusta, kohdealaltaan yhteensä 77 000 ha, joissa uusjaon edellytykset ja laajuus oli selvitettävänä. Kun varsinaisten uusjakojen maa-alasta vähennetään ne, joissa loppukokous oli jo pidetty ja joissa siis vain odoteltiin toimituksen laillistumista, havaittiin niistä olevan maanmittaustoimiston aktiivisen toiminnan kohteena 2/3 uusjakojen kokonaisalasta. Vuodesta 1968 toimituksen keskimääräinen maa-ala oli kasvanut 3 910 ha:sta 6 480 ha:iin eli 66 %. Suunnilleen puolet vireillä olevista uusjakotoimituksista oli iältään enintään 20 vuotta. Pinta-alaltaan nämä vastasivat noin 40 % toimitusten kokonaisalasta. Vähintään 30 vuotta vanhojen toimitusten osuus oli lukumäärästä 24 % ja kokonaisalasta 32 %.

Lähes puolet vuoden 1978 lopussa varsinaisesti työn alla olleiden uusjakojen pinta-alasta arvioitiin saatavan vuoden 1983 loppuun mennessä käsitellyiksi, loppukokouksen jälkeisiä oikeuskäsittelyjä ja mahdollisia tarkistuksia lukuun ottamatta. Vaasan läänissä, jossa uusjaot olivat kohdistuneet lähinnä ns. sovintojakoalueisiin, oli niitä vielä noin 30 000 ha järjestelemättä. Uusjakohakemuksia ei ollut 1970-luvun viime vuosina juurikaan esiintynyt. Peltokappaleita koskevat tilastotiedot viittasivat siihen, että joitakin sovintojakoalueita lukuun ottamatta tilusjärjestykseltään ongelmallisimmat alueet oli jo suurin piirtein uusjaettu.

Huomautin, että asianmukaisella esisuunnittelulla (tarveselvityksellä ja hankesuunnittelulla) voitaisiin eliminoida tai ainakin lieventää joitakin niistä epäkohdista, joita on tähän saakka kenties liittynyt uusjakotoimintaan. Asianosaiset saisivat tällä tavoin varmemman kuvan tulevaisuudesta. Siten voitaisiin myös lyhentää varsinaisen uusjaon kestoaikaa, jonka pituus oli pahimpia ongelmia. "Toimintaa tulisi kehittää niin, että uusjako on toteutettavissa 7-10 vuoden kuluessa alkukokouksesta. Kun viljelijöiden keski-ikä on maassamme 54 vuotta, on luonnollista, että kiinnostus hankkeisiin, joiden hyöty ilmenee vasta pitkän ajan kuluessa, ei voi olla suuri".

Mainitsin myös, että peltojen salaojituksella alueellisena hankkeena uusjaon yhteydessä voitaisiin hyvinkin säästää 10 % investointimenoista ja samalla monesti oleellisesti nostaa viljelyslohkojen kokoa, mistä puolestaan voi aiheutua merkittävää viljelykustannusten säästöä. Lisäksi kerroin, että lainsäädäntöä kehitettäessä pyritään luomaan edellytyksiä myös sellaisille tilusjärjestelyille, joilla voidaan lieventää niitä haittoja, joita maatilojen elinkelpoisuudelle aiheutuu suurten maa- ja vesirakennushankkeiden yhteydessä.

Yhteenvetona esittämästäni totesin, että maanmittauslaitoksen tilusjärjestelytoiminnan on lähivuosina käytävä läpi huomattavia muutoksia, jotta sillä myös 1980-luvulla voisi olla vähintään nykyistä vastaava osuus maaseutumme kiinteistöolojen terveyttäjänä.

Pian tämän jälkeen maanmittauslaitos ryhtyi markkinoimaan potentiaalisille asiakkailleen uudistuvan uusjaon tavoitteita ja keinoja mm. uudella esitteellään (kuva sen sivusta 3 alla) ja videollaan.

Suunnittelutoimistoon kuului myös kiinteistöarviointia koskeva tutkimus ja kehitys. Koska vesijättöjen lunastusarvioinnin kirjavuuteen oli kiinnitetty julkista huomiota, väittelin vuonna 1983 aiheesta tekniikan tohtoriksi. Väittelyä tosin ei tilaisuudessa syntynyt. Myös arviointikohteet ovat osoittautuneet kirjaviksi, minkä lisäksi hintahavainnoissa on kaksipuolisen monopolitilanteen aiheuttamaa ylimääräistä hajontaa (Tenkanen 2011: Lomatonttiin liitettävän vesijätön arviointimenetelmistä. Maanmittaus n:o 2).

Päivittääkseni käytännön kokemustani toimitusinsinöörinä suoritin vuonna 1984 vakinaisen virkani ohella Uudellamaalla erityisesti kiinteistöarviointitaitoa edellyttäviä maanmittaustoimituksia.

Kevätlukukauden 1985 hoidin kiinteistöopin professorin virkaa Teknillisessä korkeakoulussa. Samana vuonna sain kiinteistöopin dosentin arvonimen. Dosentin arvo on säilynyt, vaikka dosentuurit lakkasivat lain perusteella v. 2010.

V: 1986 valmistuivat TKK:n kiinteistöopin o.t.o dosenttina pitämiini luentoihin perustuva käsikirjamainen teos Kiinteistösuunnittelu maanmittaustoimituksissa (Maanmittaushallituksen julkaisu n:o 54) ja uusjaon automaation systeemisuunnittelun pohjaksi Timo Potkan tutkimusraportti Tietokoneavusteisen uusjaon tarveselvityksen kehittäminen FINGIS-pohjalta.

Uusjaon automaatiosta

Maanmittaushallitus perusti v. 1985 uusjaon automaatioprojektin, jonka yleistavoitteeksi määriteltiin kartan ja asiakirjojen automaattinen tulostaminen sekä jakoehdotuksen ja tilien automatisointi. Projektin ohjausta varten maanmittaushallitus asetti projektin johtoryhmän ja tämän alaisena toimivan projektiryhmän. Maanmittaushallitus tarkisti projektin aikana sekä sen tehtäviä että projektiryhmän ja johtoryhmän kokoonpanoa. Tässä vaiheessa aikataulutavoitteeksi asetettiin projektin valmistuminen vuoden 1989 loppuun mennessä.

Projektiryhmän loppuraportin allekirjoittivat Kokkolassa 4.11.1989 Aulis Tenkanen, puh.joht., Juha Tuomaala, vpj., Timo Potka, Jukka Aaltonen, Antero Luhtio, Jouko Sulka ja Bengt Tunis.

Projektin kehittämä tietokoneohjelmisto MAAGIS jakautui kolmeen pääryhmään:
- FINGIS/MMT-sovellus, jonka avulla voitiin hallita ja käsitellä pistemäisten, viivamaisten tai alueellisten kohteiden paikkatietoa vuorovaikutteisesti graafisella työasemalla.

- Asiakirjaohjelmisto, jolla voitiin tuottaa tyypilliset uusjaon inventointi- ja suunnitteluvaiheen viralliset asiakirjat.

- Tilussijoitteluohjelmisto, jolla voitiin laatia numeerisia jakoehdotuksia matemaattista ohjelmointia (”lineaarista optimointia”) soveltaen. Uusien jakorajojen yksityiskohtainen sijoittelu voitiin hoitaa tältä pohjalta puoliautomaattisesti FINGIS/MMT-ohjelmiston avulla. Menetelmää kokeiltiin peltojen tilussijoitteluun Parhalahden uusjaossa yhteistyössä Ylivieskan uusjakotoimiston kanssa. Menetelmän ehdottama tilussijoittelu kesti vain epäolennaisin muutoksin toimituksen loppuun asti.

Suunnittelutoimiston henkilökunnasta 1990-luvulla

Kevätlukukauden 1990 hoidin maanmittausosaston kiinteistöopin professorin virkaa Teknillisessä korkeakoulussa. Paavo Mustonen jäi täysin palvelleena toimistopäällikkönä suunnittelutoimiston yli-insinöörin virasta eläkkeelle tammikuun 1992 lopusta. Toimisto jaettiin kahtia; minä sain nimityksen tilusjärjestelyjaoston yli-insinöörin virkaan helmikuun 1992 alusta. Vuosina 1993-95 toimin maanmittauslaitoksen keskushallinnon kiinteistötietokeskuksen tutkimus- ja kehitysyksikön yli-insinöörinä maanmittausinsinööri Mikko Uimosen aloittaessa siellä uusimuotoisten tilusjärjestelyhankkeiden (KALKE) ideoinnin (Kangasalan paikallinen kokeilu, raportti 1995). Kehitystyö on Uimosen yli-insinöörikaudella johtanut joidenkin suojeluhankkeiden joustavaan toteuttamiseen sovittelemalla yhteen osin vapaehtoisia, osin pakollisia järjestelykeinoja. Keski-Euroopan tilusjärjestelyjen yhteydessä on eräissä maissa suojeltu vesiä mm. rakentamalla saostusaltaita ja perustamalla monivaikutteisia kosteikkoja. Mutta näissä maissa tilusjärjestelyjen tavoitteet näyttävät ehkä erilaisista luonnonolosuhteista johtuen painottaneen eri tavalla kuin meillä erilaisia ympäristön laatutekijöitä.

Jälkikatsaus uusjakotoimintaan

Mm. liikenneväylien nopeuden nostamisen yhteydessä tarpeellisten ns. hankeuusjakojen käynnistysedellytykset paranivat olennaisesti vuoden 1995 kiinteistönmuodostamislaissa.

Vuoden 1999 talous- ja toimintasuunnitelmassa maanmittauslaitos asetti käynnistettävien tavanomaisten uusjakojen osalta kestoaikatavoitteeksi enintään kahdeksan vuotta. Käynnistysvaiheessa olevissa uusjaoissa oli tarvetta lyhentää kestoaika alle kuuden vuoden. Vuoden 2002 lopussa oli vireillä 35 uusjakoa, kokonaisala noin 153 000 ha (keskikoko 4 650 ha), joista metsämaata noin 80 %- Uusjakoja tehtiin noin 7 000 ha:n vuosivauhdilla.

Vuoden 1970 jälkeen käynnistyneiden ja vuoden 2000 loppuun mennessä lopetettujen uusjakojen kokonaiskestoaika oli keskimäärin 12 vuotta.

Syitä uusjakojen poikkeuksellisen pitkiin kestoaikoihin on jossain määrin käsitelty mm. Arvo Vitikaisen väitöskirjassa (2003).

Seuraava esimerkki uusjaon hyödyistä on parhaasta päästä:

Ote maanmittauslaitoksen esitteestä v. 2010

Juhana Hiirosen väitöskirjan (2012) mukaan, jossa analysoitiin 20 pääosin 2000-luvulla käynnistettyä viljelmien uusjakoa (peltoala keskimäärin suuruusluokkaa 1000 ha), peltolohkojen keskikoko niiden ansiosta kaksinkertaistuisi, mutta peltolohkojen talouskeskusetäisyys ja talouskeskusten paikat säilyisivät useimmiten ennallaan. Se merkitsisi muutosta maatilojen uusjakostrategiasta erikseen viljelmien ja erikseen metsälöiden tilusjärjestelystrategioihin. Kehitystoimet lisäisivät maatilojen vuosituloja keskimäärin noin 1.500 eurolla peltohehtaaria kohden. Vaikka hankkeiden toteutukseen menisi kymmenen vuotta, niiden sisäiseksi koroksi muodostuisi keskimäärin 4,9 %.

Järjestelyn pitkä läpimenoaika altistaisi sen moniin muutoksiin. Ehdotonta sisäisen koron vähimmäisvaatimusta ei tosin ole, mutta julkiset rahoitusmahdollisuudet ovat olennaisesti vaikeutuneet.

Aalto-yliopiston maanmittausosaston teekkari Karin Kolis teki v. 2012 diplomityön aiheesta ”Tilusjärjestelyt peltoalueiden vesiensuojelun toteuttamisessa”. Hän käsitteli samaa aihetta laajemmin ja osaksi syvällisemmin kuin Uimonen em. raportissaan, mutta tilusjärjestelylainsäädäntömme on yleistavoitteissaan yhä vuoden 1995 tasolla.

Tätä kirjoittaessani törmäsin netissä seuraavaan tekstiin:

Tilusjärjestely- ja yhteismetsähanke 2009-2013
EU-rahoitteisen hankkeen tavoitteena on parantaa metsätilusjärjestelyin kohdealueen metsälöiden kokoa ja muotoa ja tätä kautta parantaa maakunnan metsätalouden kannattavuutta. Lisäksi tavoitteena on edistää yhteismetsien perustamista ja tilojen liittymistä olemassa oleviin yhteismetsiin. Tilusjärjestelyillä tarkoitetaan maanmittaustoimituksia, joissa kiinteistöjen tiluksia järjestelemällä parannetaan järjestelyalueen pirstoutunutta tai muuten epäkelpoa kiinteistöjaotusta ja edistetään näin kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä. Hankkeen kohdealueena on Pohjois-Pohjanmaan maakunta ja toteutusaika 1.9.2009-31.8.2013. - --Hanke toteutetaan kiinteässä yhteistyössä Maanmittauslaitoksen kanssa. Hankkeella valmistaudutaan tulevalle strategiakaudelle. Maanmittauslaitoksen vuoden 2009 aikana valmistuneen toiminta- ja taloussuunnitelman 2011 – 2014 mukaan metsätilusjärjestelyt ja yhteismetsien muodostamiset käynnistyvät TTS-kaudella. Maanmittauslaitos osallistuu niihin omalla työpanoksellaan. Maanmittauslaitoksen rooli perustuu lakiin Maanmittauslaitoksesta, jonka 2§:n mukaan Maanmittauslaitoksen tulee huolehtia tilusjärjestelytoiminnasta. Hankkeessa hyödynnetään Maanmittauslaitoksessa kehitettyä paikkatietoaineistoihin perustuvaa analysointivälinettä (MEKIRA), jolla voidaan aiempaa tehokkaammin selvittää metsälöiden kiinteistö- ja käyttörakenteita.

Aiheesta on tiettävästi tekeillä myös väitöskirja.