Keskustelua evankelisessa liikkeessä

- Sä mitä, veli, huokailet
ja mielin raskain miettinet?

- Se on tuo kallis Herran työ
mi sydäntäni syö...

- Se murheuttaako mieltäsi
ja uuvuttaa sun voimasi,
kun voitto evankeliumin
käy askelin niin raihnaisin.

- On niin kuin eessä jokin ois,
mi saatava ois pois?
Ei synny uutta elämää,
ei veljeyttä lämpimää,
on virallista, kankeaa
ja kylmää uhkuaa
tää työ, tää joukko johdossain.
Mä vaikka kaiken hyvin sain,
ei sittenkään oo paikallaan
ja kaikki kohdallaan...

- Oi veli, taakse katsahda
ja päiväkirjaan kurkista.
Siell tuloja, siel menoja
ja Nimiäkin siellä on!

- Vaan miksi, veljet, ponneton
on henki meissä, teissäkin
te ystäväni rakkahat,
tään lauseen lausujat:
- On taasen ollut vilkasta
ja kirkollisen kirkasta
tää työmme - pilkku valkea
me oomme kirkossa!

Silti mato kalvaa vaan.
ja nuhteitakin öisin saan:
"Missä, missä rakkaus,
se uusi Hengen tuulahdus,
mi vanhoistakin nuoren saa
ja kaiken uudistaa?"

(Toimittanut Aulis Tenkanen Martti Tenkasen teoksessa "Hehkua ja hiillosta" sivuilla 232-235 nimellä "Keskustelua kera Kr. Tammion" esitetyn runon ja aikaisemman luonnoksen pohjalta)