URHEILUHARRASTUKSISTA SAAPRUN - ENKKUAN SEUDULLA

Kun tässä yhteydessä mainitaan Saapru, sisältyy nimeen myös Kostermaan kylä ja Saapruun kuuluva Kekinmäki samoin kuin Leppäsenmäki, Sepänmäki, Suurikylä ja Inkisenmäki Sakkola-Sortanlahti-maantien varressa lähellä Sakkolan rajaa.

Saaprun urheilullinen piiri - kuten muukin seura-, jopa taloudellinenkin toiminta - oli melko laaja ja väkirikas satoine asukkaineen ja kymmenine taloineen eikä suinkaan sotia edeltäneinä vuosina pitäjän hiljaisempia. Taipaleeseen johtavan Tykkitien varressa sijaitsi Nuorisoliiton valkoinen rukoushuone ja Nokelaistenmäeltä kohti Sakkolaa johtavan maantien laidassa, Savitontin tienovilla, urheilukenttä lavoineen.

Saaprun piirin urheilun »esihistoriallinen» aika oli hyvin samanlaista kuin Pyhäjärven muittenkin kylien: tyttöset pelasivat kesällä noppaa, pojat sirkkaa tai reslatsua kepukoineen, vieläpä lyötiin rillaa kylän teillä ja kujasilla kuin Kiven kuulut veljekset, niin että kanget kajahtelivat ja puinen rilla lensi ilma »vurrien» sen ympärillä takaisin heittäjälle. Miehet kokeilivat voimiaan kissanhännän, väkikartun tai köyden vedossa, mutta silloin tällöin myös sylipainissa ja kivennostossa. Tarina kertoo, että voimien koetukseen sopiva »väkkiv» (väkikivi) olisi aikoinaan sijainnut Kostermaan rannassa, mistä kirkko- ym. veneet lähtivät milloin pienemmin, milloin sankemmin joukoin Pyhäjärven kirkolle.

Mutta tämän väkikiven noston oli sitten lopettanut joku kulkumies. Lieneekö ollut itse Koime Aapeli (Aapeli Koivumäki), joka tempasi kiven syliinsä ja kantoi sen mennessään Valamojanotkoon asti! Tämän mukaan Aapeli oli voimamies, mutta todennäköisesti vain tarinassa.

Saaprun ja Kostermaan varsinainen urheiluelämä erilaisine kenttälajeineen tuli paikkakunnalle kahtena aaltona. Ensimmäisen kerran silloin, kun Kostermaan Aleks Nolo ja Väinö Toiviainen elivät verevintä nuoruuttaan ja kilpailivat tasaveroisesti pitäjän parhaimpien urheilijoitten kanssa, Nolo lahjakkaana 1500 metrin juoksijana, Toiviainen ensirivin kiekonheittäjänä. Aleks Nolon panos aikansa urheiluelämään oli niin hyvä, että hänen kerrotaan juosseen 1500 m. aikaan 4.17, mikä silloisilla luonnon kentillä oli erinomainen saavutus. Väinö Toiviaisen kiekko oli taasen lentänyt hyvästi yli 30 metrin. Saaprun miehistä Tuomas Anttonen, Pekka Halonen ja Manu Hinkkanen olivat kokeissa osoittaneet pikamatkan juoksijoiksi sellaista lahjakkuutta, että 100 m. taittui milteipä kylmiltään 12 sekunnissa. Aleks Heiskasen (Jurkkalan Alen) kerrotaan taasen olleen kepeäjalkaisen keskimatkoilla, mutta jättäneen kilpailun varsin lyhyeen.

Kun näistä ajoista oli vierähtänyt kymmenkunta vuotta tai ehkäpä vasta 6-8, tempasi urheiluhenki jälleen osan Saaprun nuorisosta mukaansa. Alkuunpanijana oli Inkisenkylä ja harjoituskenttänä Matikaisen Aapron omistama tasainen nurmikkoaho heidän riihensä tienoilla, mikä itse asiassa oli nuorison kokoontumispaikka jo vanhastaan.

Tällä aholla lienee ollut Saaprun ensimmäinen juoksurata. Sitä kiersivät kansakouluiässä olevat Inkisenkylän pojat, inkerinpakolainen Simo Karhu, Eino Matikainen ja Martti Tenkanen, osallistuivatpa harjoituksiin muutaman kerran heitä nuorempi Urpo Mäenpää ja Onni Mannikainenkin. Eino Matikaisella oli keskimatkan juoksijaksi erinomaiset, milteipä ilmiömäiset lahjat. Hänen juoksuaskeleensa oli ponnistukseltaan irtonainen, pitkä ja milteipä lentävä, ja sillä matka joutui vaivattomasti. Hän oli näistä kolmesta lahjakkain, mutta jätti harjoituksen pariin kesään ja lopetti aikuiseksi vartuttuaan kokonaan. Simo Karhu muutti muutaman vuoden kuluttua takaisin Inkeriin, mutta Martti Tenkanen jatkoi vähän aikaa juoksuharjoituksiaan yksin, kunnes Inkisenkylään muutti Vernitsalta Urho Rasilainen, Haapalasta Ensio Pärssinen ja Enkkuasta Juho Tihveräisen monipäinen ja urheiluun innostunut veljessarja. Ja Leppäsenmäeltä Simo Kukon pojista varsinkin Eino innostui kesäurheiluun.

Kaikki nämä edellä mainitut, »toisen aallon» urheilijat olivat varsin nuoria, mutta heillä oli tukea melkoisesti Juho Kukosta, tunnetusta seuratoiminnan miehestä, valmissanaisesta puhujasta ja urheilijasta nuoruusvuosinaan.

Lienee ollut vuosi 1928 tai -29, kun Saapruun ostettiin jalkapallo, kuula, kiekko ja keihäs harjoitusvälineiksi. Ehkäpä juuri Juho Kukon aloitteesta ja ilmeisesti maamiesseuran tarkoitukseen lahjoittamin varoin. Kun keväällä lumi suli, kerääntyivät asiasta kiinnostuneet iltaisin, mutta varsinkin pyhäisin, Inkisenkylään Jääskeläisen riihen edustalla olevalle nurmikolle potkimaan palloa. Säännöt olivat hyvin yksinkertaiset: se puoli voitti, joka sai keinolla tai toisella pallon useammin maaliin. Pallon käsittelyssä osoittautui tottuneimmaksi vanhoista saaprulaisista Aleks Heiskanen ja uusista tulokkaista Ensio Pärssinen ja Urho Rasilainen.

Saaprun ja Enkkuan urheilijoita Saaprussa v. 1932 pidetyn kilpailun lomassa. Seisomassa vas. Ensio Pärssinen, Armas Kumanto, Anselm Loimusalo, Nestori Pusa, Urho Rasilainen, Martti Tenkanen; istumassa vas. Juho Kotti, Eino Kumanto ja Olavi Kumanto.

Hyppyjen, kiekon ja keihään harjoituskentäksi muodostui Yrjö Tenkasen talon luona oleva aho, missä myös Saaprun ensimmäiset viralliset urheilukilpailut pidettiin. Kilpailun järjestäjänä oli Saaprun maamiesseura ja lajeina pituushyppy, kuula ja 100 m. juoksu eli kolmiottelu. Voiton lienee vienyt Eino Kukko (Kumanto). Anselmi Tihveräinen oli toisena ja Martti Tenkanen kolmantena.

Samalla kentällä pidettiin myös Pyhäjärven Kaiun Saaprun osaston ensimmäiset kesäkilpailut v. 1932. Siinä oli lajeina moniottelu. (kolmi- tai 5-ottelu), 1500 m juoksu ja 10 km pyöräily. Kilpailu ei ollut jäsentenvälinen, koskapa Enkkuan urheilijoitakin osallistui leikkiin, heidän joukossaan Nestori Pusa. Saaprun urheilumainetta puolustivat näissä kisoissa tasaveroisesti muiden pyhäjärven urheilijoiden kanssa Urho Rasilainen pikamatkan juoksijana ja pituushyppääjänä, Eino Kumanto pyöräilijänä ja Martti Tenkanen 1500 metrin juoksussa. Kävi myös niin onnellisesti, että osa kilpailijoista joutui kuin sattumalta valokuvaan. Tämä kuva edustaa tässä teoksessa Saaprun varhaisinta urheilua.

Keihäänheitossa olivat parhaat lahjat Onni Kotilalla, hänet kun tunnettiin erinomaisena kivenheittäjänä. Mutta hän ei innostunut pitemmälti harjoitteluun. Saaprun kesäurheilijoista 1930-luvun jälkeen olivat parina kolmena kesänä nimekkäimmät Urho Rasilainen ja Martti Tenkanen, jotka melko säännöllisesti kiersivät pitäjän kilpailuissa, jopa sen ulkopuolella Käkisalmea ja Kiviniemeä myöten, milloin nuorisoseurojen, suojeluskunnan tai urheiluseurojen edustajina, tuoden hyvin usein myös kotiin joko lajinsa voittajina palkintolusikan tai sitä seuraavat »mitalit». Eino Kukko toi samoihin aikoihin palkintoja Saapruun pyöräilijänä ja Anselmi Tihveräinen muutaman kerran 1500 m. juoksussa.

Saaprun urheiluelämän viriämiseen antoi kylän vanhemmasta polvesta huomattavimman panoksen edellä mainittu Juho Kukko. Hän osallistui vielä itsekin eräänä talvena kilpahiihtoon melkoisella menestyksellä keväthangilla, saaden 10 km:llä ajan 36 min. Kun Enkkuan Nestori Pusa oli Saaprun Osuuskaupan palveluksessa ja tunnetusti hyvä hiihtäjä ja kesällä moniottelija, vieläpä juoksija ja pyöräilijäkin, vaikutti hänkin innostavasti Saapruun päin omalla panoksellaan, eikä Sakkolan kirkonseudun kilpailut, joihin Saaprusta oli matkaa vain 5 km, jääneet vaille vaikutusta. Näissä kilpailuissa Jäntevän tunnetut nimet Kuismat, Nallit, Kuupot, Sareksen veljekset Eino ja Väinö ym. tarjosivat kovan vastuksen. Mutta jonkinlainen yllätys lienee Jäntevän hiihtäjille ja juoksijoille ollut, kun vuoden 1930 jälkeen Saaprun Martti Tenkanen voitti heidän parhaan 1500 m. juoksijansa ajalla 4.24 ja Nestori Pusa teki saman työn talvella hiihdossa. Näistä tapauksista puhuttiin urheilupiireissä pitkään ja ennustettiin Pyhäjärven voittajille hyvää tulevaisuutta kilpakentillä. Martti Tenkanen joutui 1932 suorittamaan asevelvollisuuttaan Käkisalmessa ja voitti siellä sekä Käkisalmen Jp:n 3000 metrin juoksun että suunnistushiihdon mestaruudet, sekä osallistui menestyksellä ampumahiihtoon. Hän lienee myös pyhäjärveläisistä ainoa, joka sai armon kilpailla Salpausselän laduilla samoissa kilpailuissa kuin silloiset tekijät Veli Saarinen, Martti ja Tauno Lappalainen ja Ruotsin »Utter» (Utterström).

Saaprun hiihtourheilun viriämiseen vaikutti myös aikoineen Pyhäjärven paras hiihtäjä, Toivo Tanninen, sillä hän toimi eräänä talvena "Ahlströmin mittamiehenä» ja asui Martti (Antinpoika) Tenkasen kodissa. Kun hän päivätöiden päätyttyä lähti sivakoineen Ukonnotkosta kohti Saaprua, näytti hän Juho Herran metsän halki hiihtäessään kuin lentävän suksillaan, niin riuskaa ja joutuisaa oli hänen menonsa jylhien, punakuoristen ikihonkien lomitse.

Historiaan merkittävä tapaus on myös se, että Kaiun Saaprun osaston ensimmäisissä urheilukilpailuissa oli itse Juho Rautiainen eräänä palkintotuomarina. Näin Rautiaisen innostava vaikutus ylti tänne asti.

Urheiluseuran perustamisen tarpeellisuudesta Saapruun lienevät ensimmäiseksi keskustelleet naapurin pojat Viljo Mannikainen ja Martti Tenkanen eräänä kevätiltana Inkisenkylän tanhuvilla. He harrastivat kumpikin viulunsoittoa ja urheilivat sitenkin, että nousivat pyörän selkään ja ajoivat sitten pitkin maantietä ja soittivat samalla viulua.

Heidän toimestaan seura ei kuitenkaan syntynyt, vaan vasta Matti Tenkasen ollessa suorittamassa asevelvollisuuttaan. Seuralle saatiin kohta oma tontti ja siihen toiminnan rahoittamiseksi tanssilava, minkä lähelle sitten raivattiin urheilukenttä.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Viljo Inkinen, sihteeriksi Aarre Anttonen ja rahastonhoitajaksi Simo Mannikainen.

Aivan sotia edeltäneiden vuosien saaprulaisista urheilijoista mainittakoon Aarre Anttonen, Viljo, Veikko ja Aimo Inkinen, Usko, Toivo ja Veikko Tenkanen, Viljo, Erkki ja Veikko Tihveräinen, Matti Haakana ja lukuisat muut nuorukaiset. Kostermaan pojat Mauno Toiviainen ja Antti Matikainen antoivat erittäin vahvan panoksen Saaprun piirille pitkien matkojen juoksussa.

Viljo Inkinen oli monien pyhäjärveläisten urheilijoiden tapaan lahjakas moniottelija, parhaina lajeinaan juoksumatkat. Hän oli myös erinomainen hiihtäjä. Näissä lajeissa hän saavutti kotipitäjässään ja lähiympäristössä joukon huomattavia voittoja. Myöhemmin hän lisäsi urheiluharrastuksiinsa myös suunnistuksen ja on siinä lajissa saavuttanut erinomaista menestystä sotien jälkeisinä aikoina.

Aarre Anttonen osoittautui myöskin jo nuoruudessaan monipuoliseksi, lahjakkaaksi urheilijaksi. Huomattavimmat voittonsa hän saavutti nuorukaisena ollessaan hiihdossa. Hän ei löytänyt juuri kotipitäjän laduilla voittajaansa, joten vastusta oli haettava muualta. Vuonna 1936 hän voitti paikallisesti kuuluisan Käkisalmen Sanomien hiihtokilpailujen 17-vuotiaiden sarjan 5 kilometrin matkalla. Vuotta myöhemmin tuli vielä arvokkaampi sijoitus, 2. sija suojeluskunnan Viipurin piirin poikaosaston mestaruuskilpailuissa Jääskessä. Vielä vuosina 1945-1946 hän saavutti huomattavia kilpailuvoittoja, edustaen silloin Koskenpään Kiriä. Pika- ja keskimatkojen juoksut kuuluivat myös Aarre Anttosen »leipälajeihin» Paras saavutus oli hopeamitali Keski-Suomen piirin mestaruuskilpailuissa Äänekoskella.

***

Kieltämätön tosiasia on, että ennen vuotta 1930 ja Saaprun urheilun nousua kylien nuorten miesten välit olivat aika ajoittain hämmästyttävän kireät nykysilmin katsottuna; luonteen lujuutta, miehistä kuntoa ja rohkeutta mitattiin usein tappelulla, kertoo Martti Tenkanen. - Urheilu vei meidät toisenlaiseen mittelyyn ja voimien ja kunnon koitokseen: ensin kilpailimme keskenämme, Enkkua oli kuin Saaprun, Yläjärven, Hannolan ja Rahkajärven poikien tutustumiskeskus. Kun siellä olimme mitelleet taidon ja kunnon, löimme sitten voimat yhteen ja lähdimme »kukistamaan» Sakkolan ja Räisälän ynnä Kaukolan ja Hiitolan urheilijoita ja näin tulimme kuin veljeksiksi. Yläjärveläisten ja Saaprun urheilijoiden välit olivat mm. näin läheiset.

Oli nähtävästi vuosi 1931. Ajoin pyörällä 30 km Kiviniemeen ja osallistuin siellä hevoskilpa-ajoradalla pidettyyn, suureen 1500 m juoksuun kokeillakseni, miten pärjäisin tekijöiden joukossa. Otin alun liian kovaa ja jäin neljänneksi, mutta nuori kun olin, olin sijoitukseeni täysin tyytyväinen.

Kilpailun loputtua ajoin pyörällä Kiviniemestä Noitermaahan, missä olivat urheilukilpailut ja niissä 3000 m. maantiejuoksu. Sakkolan Jäntevän kuulu Armas Ruuna oli tullut ottamaan sieltä ensimmäistä palkintoa. Pyhäjärven juoksijoista häntä pystyi vastustamaan vain Armas Nolo, sittemmin Raineranta, mutta hänkin töin tuskin. Nyt teimme Armaan kanssa sotajuonen Ruunan voittamiseksi. Minä ilmoittaudun myös juoksuun ja otan ensimmäisen 1000 metriä täydellä, jos Ruuna iskee kannoilleni. Armas juoksee vähän hitaammin ja säästää voimiaan loppuselvittelyyn. Ruuna menikin loukkuumme. Kun minä laukauksen pamahdettua ampaisin täyteen vauhtiin, arveli Ruuna että siinä se nyt voittaja lähti ja iski kantaani. Näin mentiin kilometri. Alkoi Haidermaahan päin aukea ja vastatuuli - minä hellitin ja siirryin Ruunan taakse. Hän hellitti myös, mutta kulutti nyt vastatuulessa voimiaan, kunnes käänteen tullessa alkoi myötätuuli ja Armas Nolo tavoitti meidät, nykäisi Ruunan ohi ja minä ampaisin Armaan kantaan. Nyt Armas pani lusikan pohjaan ja minä roikuin perässä. Ruuna tipahti kyydistämme, ja näin saimme Pyhäjärven Kaiulle pelätystä Jäntevän edustajasta kaksoisvoiton, minä vain sekunnin voittajalle hävinneenä. Kyllä oli kuuluttajan, Aleks Viskarin äänessä iloinen sointi, kun hän ylisti meitä sekä juoksustamme että taktiikastamme ja korosti sitä, että minä oli jo samana päivänä juossut 1500 m ja ajanut pyörällä 50 km.

Näin olivat siis eri kylien urheilijoiden välit hyvät, yhteistoiminta särötöntä, ei vain Armas Nolon, vaan samoin kaikkien Yläjärven nuorukaisten kanssa. Saaprun miehen ei enää tarvinnut pelätä mennessään naapurikylään, vaan siellä olivat vastassa hyvät tutut ja ystävät, samoin jopa kautta Pyhäjärven.

Vähäinen merkitys urheilulla ei ollut meille senkään takia, että sitä kautta pääsimme edustamaan pitäjäämme paikkakunnille, johon muuten emme olisi tulleet menneeksi. Muistan hyvin kun kerran meitä nuorempia opastava ja innostava toverimme, Heikki Leppänen, sanoi: - Pojat, kannattaa valmentautua, sillä kun päästään hyvään kuntoon, edessä on edustusmatka Ensoon, ja se on jotakin nähdä sellaiset seudut nykyaikaisine urheilukenttineen. - Moni Pyhäjärven poika pääsikin urheiluedustajana ensimmäisen kerran Viipuriin, Ensoon, Kuopioon, Lahteen, jopa Satakuntaan asti, missä mm. Toivo Tanninen kävi ainakin kerran hiihtämässä.

(Martti V. Tenkanen Mauri Vanhasen ja Kari Uusitalon toimittamassa teoksessa "Kaiku, joka kiiri kauas...", s. 61-67, Pyhän-Säätiö 1970)