29.9.2008

Aulis Tenkanen:

ÄITINI ELINA AKKASEN JUURISTA

Lampuoti Juho Matinpoika Akkasen ja Maria Viskarin poika Aapro Akkanen meni v. 1905 naimisiin Maria (Mari) Haikosen, Yrjö Haikosen ja Anni Juhontytär Raamin tyttären kanssa; pariskunta jäi asumaan Juhon perikunnan taloon Luukkolan talon maille Pyhäjärven Korkkalan kylään. Yrjö Haikonen oli entisiä lahjoitusmaan lampuoteja Rahkjärven kylän Nurkkalan talosta n:o 2.

Kun talonpojat olivat ostaneet maatilansa perintötiloiksi ja siten vapautuneet lahjoitusmaarasituksista, alkoivat he innostunein mielin kohentaa olojaan mm. raivaamalla lisää peltoa. Aapron vanhempi veli Matti Juhonpoika Akkanen rakennutti maatilan kotipalstalle v. 1911 uudenaikaisen talon, joka on säilynyt nykypäiviin asti. Talousrakennuksia uudistettiin ja laajennettiin. Lisämaata ostettiin sopivan tilaisuuden tarjoutuessa.

Aapro ja Maria saivat v. 1911-25 tyttäret Elma ja Elina sekä pojat Allan, Tauno ja Arvo. Aapron ja Marian suureksi suruksi Allan kuoli jo 1921 ja Arvo 1934. Taunon kerrotaan sairastaneen jonkin oudon taudin. Kansakoulun vaatimukset olivat hänelle ylivoimaisia eikä siihen aikaan tarjolla ollut hänenlaisilleen minkäänlaista erikoisopetusta. Niinpä Tauno ei koskaan oppinut lukemaan, ei myöskään tuntemaan kellonaikoja. Mutta "saskia", joksi tammipeliä Pyhäjärvellä nimitettiin, hän pelasi yllättävän hyvin.

1920-luvun Pyhäjärvellä häätappelut, joita ilmeisesti edistivät viina, aseiden yleisyys ja uudet eroottiset tanssit, olivat valitettavan yleisiä. Huittislaisen Mikolan talon isännän Suttilan kylästä kerrotaan vielä 1940-luvun puolivälissä päivitelleen Pyhäjärven "murhapitäjän" mainetta, mutta rikostilastojen valossa pitäjä tuskin missään vaiheessa oli Kannaksen "mustimpia", vaikka karmeat verityöt silloin tällöin (esim. Käkisalmen Sanomat 5.3. 1932 "Kamalia veritöitä itäisellä Kannaksella", 15.3.1932 "Taas miestappo Pyhäjärvellä" ja 15.11.1932 "Neljä miestä ammuttu Pyhäjärvellä henkihieveriin") pilasivat senkin mainetta.

Vastareaktiona pahantapaiselle elämäntyylille virisi etenkin Saaprussa uskonnollinen herätysliike ja Enkkuassa vilkas nuorisoseuratoiminta, jonka johtokunnan toimintaan osallistui mm. Maikki Akkanen, yksi Matti Akkasen ja hänen vaimonsa Helena Savolaisen monista lapsista, Elina Akkasen serkuista. Enkkuan seurantalo valmistui talkoovoimin v. 1933 ja Saaprun rukoushuone v. 1936.

V. 1920 muodostettiin Aaprolle ja hänen veljelleen Matille yhteisesti Rantapelto RN:o 1:4 niminen tila. Sen kokonaisala oli 14 ha, josta peltoa 3 ha ja loput viljelyskelpoista metsämaata. Myöhemmin Aapro hankki koko tilan itselleen ja sai siihen lainhuudon 6.10.1938.

Maatilan kehittämiseen tarvittavat lisävarat Akkaset hankkivat mm. tukkipuun ja halkojen hankintahakkuista valtiolle ja metsäyhtiöille. Huomattavia lisätuloja saatiin myös Pyhäjärvestä lähes ammattimaisella kalastuksella; vielä 1930-luvulla talo omisti nuotan ja satakunta verkkoa, Aapro ja Elma hoitivat kesänuotanvedon, talvinuottayhtiöön talo osallistui puoliksi.

Leski Maria Viskarin kuoltua v. 1936 suoritettiin perinnönjako, jossa Aapro sai jaettavasta pesästä maita. Niistä muodostettiin v. 1938 rekisteröidyssä lohkomistoimituksessa Korkkalan kylään mm. Välikorpi-niminen tila RN:o 2:11. Tilan kokonaisala oli noin 13 ha, josta peltoa 2 ha, viljelyskelpoista metsämaata 0,5 ha ja loput varsinaista metsämaata. Lainhuudon tilaan hän sai 6.10.1938.

Rantapellon tilalle RN:o 1:4, noin kilometrin päähän Matti Akkasen talosta, hän rakensi 1½-kerroksisen hirsitalon, kooltaan 9,5 m x 7 m, läävä-sikala-talli-varastorakennuksen 23 x 7 m, ruoka-aitan, saunarakennuksen ja maahan kaivetun perunakellarin, ks. Enkkuan koulupiirin kartta, kohde n:o 38.

Valtiokonttorin korvausasiakirjojen mukaan Aapro omisti lisäksi Enkkuan kylästä Yläpellon tilan 5:27, jossa peltoa 1,26 ha, ja Notkolan tilan 1:18, jossa oli peltoa 1,06 ha. Lainhuudon edelliseen hän sai 6.10.1938, jälkimmäiseen 14.2.1939.

Elina oli v. 1933 avioitunut saaprulaisen talollisen pojan, pelimannimusiikkia, keskipitkän matkan juoksua ja kilpahiihtoa harrastaneen Martti Viktor Tenkasen kanssa, joka oli toiminut sotaväessä alokkaiden aliupseerikouluttajana ja kokenut Viipurin sotilassairaalassa ollessaan voimakkaan uskonnollisen herätyksen. Elma oli v. 1937 mennyt naimisiin Ylläppään kylästä olevan Arvi Karvasen kanssa. Sekä Elina että Elma olivat muuttaneet miestensä kotitaloon, joten Aapron ja Marian kanssa jäi uuteen taloon asumaan vain Tauno.

Aapro ja Matti Akkanen olivat yhdessä ostaneet Yrjö Haikosen perikunnan omistamat tilukset Nurkkalan tilasta RN:o 2 Rahkjärven kylässä. Niistä oli vuonna 1937 muodostettu Koskela-niminen tila RN:o 2:25, kokonaisalaltaan 9 ha, josta pelto 1 ha, viljelyskelpoista metsämaata 6 ha ja loput varsinaista metsämaata. Entisiä peltoja käytettiin luonnonniittyinä, reheviä metsiä karjan kesälaitumina. Myöhemmin Aapro hankki tilan kokonaan itselleen saaden siihen lainhuudon 14.2.1939. Valtiokonttorin korvausasiakirjojen mukaan tilalla oli evakkoon lähdettäessä peltoa 4,50 ha ja metsämaata 8,84 ha. Tilalle jäivät myös 1930-luvulla rakennetut mökki 7 m x 4 m ja talousrakennus 11 x 4 m, joita käytettiin enää vain kesäaikaan.

Talvisodan syttyessä marraskuussa 1939 tuli äkkilähtö evakkoon. Aapron ja hänen perheensä sijoituspaikaksi tulivat ensin Koskenpää ja Alavus, ja lopulta Alajärvi, Pynttärin talo, jonne Maria ja Tauno kahden lehmänsä kanssa patikoivat. 51-vuotias Aapro, joka ontui vasenta jalkaansa, tuli hevoskuormineen toista reittiä. Palattuaan jatkosodan hyökkäysvaiheen jälkeen kevättalvella 1942 kotitilalleen Aapro ja Maria totesivat surukseen talonsa poltetuksi. Heti seuraavana kesänä he saivat kuitenkin sen jälleenrakennetuksi, vain vuorilaudoitus ym viimeistelyt jäivät seuraavalle vuodelle. Talousrakennukset olivat sodasta huolimatta säilyneet.

Vuonna 1943 vietin Enkkuan/Korkkalan ja Saaprun lapsirakkaiden isovanhempieni luona onnellisen kesän. Sen muistoista olen kertonut erikseen.

Kesällä 1944 suomalaisten sotaonni kääntyi. Aapro, Maria ja Tauno joutuivat taas evakkomatkalle. Sijoituspaikaksi tuli aluksi Huittisten Suttilan kylä, Vähä-Sutin talo, mutta lopullinen asuinpaikka löytyi Hämeenkyrön Heinijärveltä, jonne Aapron perhe yhdessä Arvi ja Elma Hiekkamaan (ent. Karvanen) kanssa raivasi ja rakensi yhteisen maatilan. Pihapiirissä sijaitsivat valkoiseksi maalattu 1½-kerroksinen asuinrakennus, osittain punatiilistä muurattu navetta-sikala-talli-rehuvarastokennus sekä punamullalla maalatut maatalouskonevarasto ja saunarakennus. Kotipalstan nimeksi tuli Hiekkamaa RN:o 1:23, josta peltoa noin 13 ha. Maatilalla oli neljän kilometrin ajomatkan päässä 13 ha:n metsäpalsta Hiekkamaa 1 RN:o 9:43, josta saatiin rakennuspuut ja jonkin verran lisätuloja rakennusvaiheen jälkeenkin. Hevosia oli tilalla aluksi kaksi, Aapron säyseä tamma Leimu ja Arvin ärhäkämpi ori Neso. Navetassa oli kuutisen lypsävää, muutama vasikka, lampaita ja kanoja. Sikalassa röhki pari emakkoa porsaineen. Pihaa vartioi pystykorva ja tuvassa asukkaita viihdytti kissa.

Samassa talossa Aapron, Maria, Taunon, Arvin ja Elman kanssa asuivat syytinkiläisinä Arvin vanhemmat. Yläkerrassa vietti eläkepäiviään omassa taloudessaan Aapron Katri-sisar eli Kati, joka oli miehensä Heikki Savolaisen kanssa asunut Kanadassa, mutta muuttanut yhdessä Jukka-poikansa kanssa takaisin Suomeen. Elina ja Martti Tenkasen Matti-poika vietti suurimman osan lapsuudestaan Hiekkamaan tilalla tätinsä ja tämän miehen hoidossa - muita lapsia heillä ei ollutkaan.

Maria Akkasen (s. Haikonen) 70-vuotispäivät Hiekkamaan tilalla Hämeenkyrön Heinijärvellä juhannuksena 1957. Maria keskellä tummanharmaassa leningissä. Mukana mm. sisaret Helena Tepponen ja Iida Pitkänen, aikuiset tyttäret Elma ja Elina sekä poika Tauno, Aapro Akkasen sisar Kati Savolainen, Elinan puoliso Martti Tenkanen sekä Martin ja Elinan lapsista Matti, Yrjö ja Aulis ynnä tämän puoliso Anneli. Kuvaaja: Markku Tenkanen veljensä Auliksen kameralla.

Kaiken kaikkiaan Aapron ja Marian ulkoiset olosuhteet olivat kahden sukupolven yhteistalouden ja ankarien ponnistelujen ansiosta muodostuneet vähintään evakoksi joutumista edeltävälle tasolle. Metsää tosin oli vain vähän. Karjataloutta haittasi juomaveden riittämättömyys, lähdevettä oli ajettava navettaan vesitynnyrissä hevosella. Vesipula poistui vasta kun Arvi veti notkossa sijaitsevasta lähteestä vesijohdon talouskeskukseen. Haittapuolena entisiin oloihin verrattuna oli, että Pyhäjärven vertaista järveä ei ollut läheisyydessä ja tuttu kyläyhteisö oli hajonnut. Naapuriin oli sentään sijoittunut kaksi pyhäjärveläistä perhettä, toisessa niistä Marian sisar Katri (Kaisa) Hyttinen o.s. Haikonen. Juho Matinpoika Akkasen perikunnan jäseniä ja heidän jälkeläisiään asui kauempana Hämeenkyrössä.

Aapro Akkasen esipolvitaulusta ilmenevät neljän sukupolven osalta hänen esivanhempansa. Isänsä Juhon puolelta he olivat pyhäjärveläisiä. Juho kuoli Aapron ollessa 11-vuotias, mutta äiti Maria Viskari Aapron ollessa jo 48-vuotias. Äiti oli syntynyt Pyhäjärven Porsaanmäellä, mutta Sakkolassa syntyneistä vanhemmista. Näiden esivanhemmatkin olivat syntyneet Sakkolassa.

Maria Haikosen esivanhemmat ilmenevät neljän sukupolven osalta liitteestä 6. He olivat kaikki pyhäjärveläisiä. Isä Yrjö kuoli Marian ollessa vasta seitsenvuotias. Äiti Anni Raami solmi toisen avioliittonsa Sakkolasta kotoisin olevan lampuoti Pekka Revon kanssa Marian ollessa 10-vuotias. Annin ja Pekan perheessä oli lapsia molemmista avioliitoista. Valtio möi kauppakirjalla 5.12.1904 Yrjö Haikosen ja Annin Raamin tyttärille ja Juho Revolle yhteisesti maata Nurkkalan talosta N:o 2 Rahkajärven kylästä, joten Maria oli sen jälkeen pientilan osakas.

Sekä Aapro että Maria olivat äitinsä puolelta toisaalta Teppo/Tahvo Ackaisen ja Anna Javanaisen, toisaalta myös Matti Raamin ja Nietta Kukon jälkeläisiä, kumpikin neljännessä polvessa. Maria oli äitinsä puolelta jo kolmen polven takaa samoja Akkasia kuin Aapro.

Aapron esi-isät olivat lähinnä edeltävien sukupolvien osalta lahjoitusmaatalonpoikia, Maria Haikosen lahjoitusmaakartanoiden torppareita. Talonpoikien vaimoina esiintyi usein lampuotiosakkaiden ja torppareidenkin tyttäriä. Useimmiten puoliso valittiin kotikylän ulkopuolelta, mutta silti kohtuulliselta etäisyydeltä.

Talonpoikien taloudellinen ja sosiaalinen asema oli useimmiten jonkin verran parempi kuin torppareiden. Torppareiden päivätyövelvollisuus oli etenkin viljelmän kokoon nähden paljon suurempi, mutta molemmat viljelijäryhmät kokivat isäntiensä vaatimukset kovin raskaiksi. Renkien, piikojen ja muiden tilattomien taloudellinen ja sosiaalinen asema oli yleensä vielä vaikeampi kuin torpparien.

Teppo t. Tahvo Akkaista ja hänen vaimoaan Anna Javanaista koskevat tiedot tarjoavat riipaisevan esimerkin siitä, miten ankarasti elämä saattoi rauhanomaisissakin oloissa nuoren pienviljelijän perhettä kohdella.

Julkisia luottamustehtäviä Aapron ja Marian lähimmillä esipolvilla ei näytä olleen, mutta ei myöskään kirkonkirjoihin merkittäviä rangaistuksia. Aapron äidin isä Matti Viskari oli Sakkolan Vilakkalan Viskareita, joista nousi useita pitäjän historiikissa mainittuja luottamusmiehiä. Matti Juhonpoika Viskarista, Aapron serkusta, tuli monissa tehtävissä käytetty kunnallismies, joka sai herastuomarin arvonimen (Impi Wiika, 1950 : Vpl Pyhäjärvi, s. 175, valokuva sivun 176 jälkeisellä kuvalehdellä, sen kääntöpuolella Matti yhtenä kihlakunnanoikeuden lautamiehistä, ja sitä seuraavalla kuvasivulla).