VIKTOR MARTTISEN

AHOLAN AIKAMIESPOJAT

on eloisa kansankuvaus satalukumme ensimmäiseltä vuosikymmeneltä. Karjalaistuvissa vietetään talvisen yksitoikkoista elämää, johon vain parisniekan tai laukkuryssän käynti tuo tervetullutta vaihtelua. Kirjailija kuvaa leppoisalla huumorilla Aholan Antin poikasarjaa, jonka vanhimpien pääharrastuksena on kessunpoltto ja nurkkatanssit. Isä ja äiti hoivailevat näitä aikamieslapsiaan, ovat huolissaankin heistä, mutta eivät pysty ohjaamaan poikiaan työhön ja reippaaseen elämäntahtiin.

Aika on kuitenkin muuttumassa. Kylään perustetaan koulu, johon Aholan 12-vuotias Ilmarikin joutuu. Koulun ja erittäinkin tarmokkaan opettajan ansiosta leviää valistus myös varttuneemman nuorison ja aikuisten keskuuteen. Elämäntavat muuttuvat, kylä aivan kuin pesee kasvonsa, ja sen asukkaat heräävät tietoiseen ponnisteluun oman perheensä, kotiseutunsa ja koko isänmaan taloudellisen ja henkisen nousun hyväksi.

Tekijä katselee henkilöitään veitikka silmäkulmassa. Aholan poikien edesottamukset ja tuumailut sekä isäntien ja emäntien pirttikeskustelut nostattavat tuon tuostakin hymyn lukijan huulille. On .kuin pitelisi käsissään valokuvasarjaa, jonka kuvat loihtivat katsojan eteen eläviä, niin huvittavia kuin vakaviakin tilanteita neljän vuosikymmenen takaa (teksti romaanin takakannesta).

Vasemmalla taiteilija Erkki Tantun piirtämä kansikuva.

Selityksiä
Parisniekka: kiertävä maataloustuotteiden, luonnonantimien tai teuraskarjan ostelija; Venäjän vallan aikana Pyhäjärvellä kierrellyt parisniekka möi ostoksensa yleensä Pietarissa, myöhemmin Viipurissa.
Laukkuryssä: itäkarjalainen (itärajan takaa Vienasta tullut) Suomessa kiertelevä kulkukauppias